Viintälekan kokoonpano turnauksessa: Juge, Lyyhäri, Olli, Simo, Niko, Jarkki, Juho ja Teo.
(oikeasti 0-12, mahdollisesti 0-15)
Tässä pelissä päätimme kokeilla, miksi se 1-2-1 muka on niin vaikea taktiikka, lopputulos kertoo paljon. Viintälekan historian ensimmäinen futsal-peli alkoi tyylillä vastustajan tehtyä avausmaalin alivoimalla noin neljän sekunnin pelaamisen jälkeen samalla kun keskityimme Ollin karkottamiseen kentältä, viittä kaveria kun ei kentällä saa yhtäaikaa maalivahdin lisäksi olla. Tuomaria tämä ei toki estänyt aloittamasta peliä. Sitten olikin menoa, puolustusta ei ollut ja hyökkääminen oli tankeaa. Pari paikkaa tehdä jotain saattoi olla. Ottelun jälkeen luulimme hävinneemme 15-0, tuomari ilmoitti lopputulokseksi 12-0 ja viralliseen tulosliuskaan merkittiin 9-0. Että sellanen peli.
1-4 Jarkki (Juge)
2-4 Juho
No, tähän matsiin pistettiin kurinalainen 2-2 - taktiikka ja vaikka vastustaja menikin hujauksessa 4-0 - johtoon, niin pelitapahtumiin nähden kyseessä oli ronski liioittelu. Paikoitellen Viintäleka jopa hallitsi kenttätapahtumia ja loi useita maalitilanteitakin. Riemukas avausmaali syntyi, kun Juge avasi pitkällä heitolla mulle puolustuslinjan taakse ja nostin - aika tyylikkäästi sanoisin - pallon kattoparruja hipoen vastaantulleen maalivahdin yli maaliin. Toinen maali oli yhtä hienoa tasoa, Juho karvasi pallon vastustajilta, peippaili pari sekuntia ja nasautti kaamean kanuunan etuyläkulmasta sisään. Valitettavasti vastustaja teki vielä yhden, mutta tämä oli oikein hyvä peli Lekalta. Pahaa jobinpostia tuli kuitenkin, kun Juho loukkasi reitensä pahasti ottelun lopussa ja turnaus jäi kahteen peliin.
Have erp.
1-0 Jarkki rp.
Tässä matsissa vastassa oli kilpasarjan joukkue, joten hyvitykseksi saimme kaksi rankkaria. Juhon ollessa poissa sovimme, että mikäli Have ei tee maalia, Jarkki vetää toisen rankkarin ja jos tekee, niin Juge vetää toisen rankkarin. Niinpä kun maalivahti ei kerennyt Haven laukauksen tieltä pois, allekirjoittanut sai kunnian käydä laittamassa toinen pilkku sisään ja arvokasta johtoa lähdettiin puolustamaan kilpikonnataktiikalla. Puolustus kestikin reilusti yli puoli minuuttia ennenkuin vastustaja rankaisi ja sitten alkoi taas hyrrä pyöriä. Tosin Lekankin onnistui luoda useita laadukkaita maalipaikkoja ja parilla-kolmella lisämaalilla olisi lukemia voinut kaunistella. Ei kuitenkaan tällä kertaa.
(jumbofinaali)
Juuri kun olimme pakkailemassa kamojamme edellisen pelin jäljiltä, tuli tuomari jostain syystä kysymään, että kiinnostaisiko joukkuettamme jumbofinaali tunnin päästä ja kiinnostihan se. Valitettavasti tässä pelissä kaivattiin loukkaantunutta Juhoa kovasti, sillä pallollinen peli oli varsin kehnoa ja vastustaja hankkiutui jälleen pikatahtia kahden maalin johtoon, joista ensimmäisen pitkin turnausta ylitöitä paiskinut Juge hiukan saattoi hörpätäkin, lopussa sitten repsahti vielä parilla lisää. VL-debytantti Teolle siunautui pelissä muutamia hyviä vetopaikkoja, mutta maaliin asti pallo ei yltänyt ja näin hieman laimean esityksen jälkeen Viintälekan historian ensimmäinen finaali päättyi kitkerään mutta oikeudenmukaiseen tappioon.
Teksti: Jarkki