Kalpeat aamuauringon säteet valaisivat ja ehkä hieman lämmittivätkin Nesteen pihaa Juvalla liian varhain sunnuntaiaamuna. Tänään oli se päivä, jota kaikki olivat innolla odottaneet. Silti kukaan Viintälekan pelaajista ei ollut varsinaisesti innoissaan. Kauhistuttavan aamuherätyksen kylmän kiduttavat kourat puristivat pelaajien ruumiita joka puolelta. Kuitenkin kaikki olivat saapuneet paikalle ajoissa, jopa Pera. Todellista urheiluhenkeä osoitti myös Lapinmies, joka loukkaantumisestaan huolimatta halusi olla mukana kannattamassa joukkuetta sen ensimmäisellä vierailulla kaukaisemmille jalkapallokentille. Kaikki tunsivat sisimmässään tulevan suuren päivän. Matka Kulennoisiin voisi alkaa.
Suuremmitta kommelluksitta Viintälekan joukkue kolmine autoineen saapui Kulennoisten jalkapalloviheriölle. Jo hiukan pidemmälle edennyt päivä paistoi nyt jo huomattavasti kirkkaampana ja lämpimämpänä, ensimmäiseen otteluun Savonlinna All Starsia vastaan oli kaksikymmentä minuuttia. Pelaajat menivät ottamaan alkulämmintä Kulennoisten muhkuraiselle nurmelle. Juge, Pera, Marko, Skouderi, Simo, Jamppa, Markus, Jarkki ja Emppu, sekä huoltojoukot Jupi, Lapinmies, sekä nimeltään tuntemattomaksi jäänyt naarashenkilö. Taisto sijoituksista voisi alkaa.
Tasoltaan kovaa turnausta odottaneet Viintälekan pelaajat joutuivat ihmetyksen valtaan nähdessään jo ensiminuuteista saakka vastustajan huonouden. Savonlinnalaisista teineistä muodostunut joukkue ei tuntunut saavan kentällä mitään aikaan, syötöt lipsuivat vastustajalle, ja pelinrakentelu oli olematonta. Viintälekalaiset huomasivatkin pian hallitsevansa ottelua, mikä joukkueen yli kaksivuotisen turnaushistorian aikana oli tavatonta ja ennenkuulumatonta. Pian kävikin selväksi, että tämä ottelu olisi pakko voittaa!
Niinpä Viintäleka painoi päälle ja loi tilanteita. Markus pujotteli pallon kanssa ympäri kenttää, ja tarjoili maukkaita paikkoja hyökkäjille viimeisteltäväksi. Lieneekö ollut aamukohma vai voittopaineet olleet vikana, mutta palloa maaliin ei saatu kirveelläkään. Jarkki hukkasi avoimet tekopaikat, Markuksen laukaukset nuoleskelivat tolppaa mennessään, ja Empun Juvan puulaakissa hirmuista tuhoa tehnyt Paksu-Bertta kärsi korroosiosta. Onneksi kuitenkin puolustuslinja Peran johdolla karsi kaikki vastustajan pienimmätkin hyökkäysyritykset väljemmille vesille, joten puoliajalle mentiin tasatilanteessa 0-0.
Tauolla korostettiin kärsivällisyyttä ja todettiin, että vain maali puuttui. Samalla tavalla toisella puoliajalla pelaten kuparinen rikkoutuisi. Toinen puoliaika jatkuikin siitä, mihin ensimmäinen jäi. Viintäleka piti palloa ja yritti löytää aukkoja vastustajan siilipuolustuksesta, mutta niitä ei löytynyt. Muhkurainen kenttä teki kepposia sekä Markukselle että Jarkille, joiden laukaukset suuntautuivat tähtiradoille pallon pompattua juuri sopivaan aikaan. Aikapommi tikitti vääjäämättä kohti loppuaan ja maalinteko rupesi jo vaikuttamaan mahdottomalta, kunnes yhtäkkiä tulikin ottelun ratkaisu. Jarkki sai pallon hiukan rangaistusalueen ulkopuolella, viritti kanuunaansa sankollisen (sanko tosin oli varsin pieni) ruutia ja lähetti viuhuvan tykin kohti All Starsin maalin oikeaa alanurkkaa. Maalivahti oli hyvin mukana tilanteessa, ja venyi lähes haamupelastukseen, mutta lopulta "laukauksen" voima ja tarkkuus olivat maalivahdille liikaa. Viintäleka johti 1-0, peliaikaa oli jäljellä noin viisi minuuttia. Tämän jälkeen Viintälekan ote herpaantui, ja All Stars rupesikin pitämään palloa ja hallitsemaan peliä. Välittömästi Viintälekan maalin jälkeen pieni diskoordinaatio puolustuksessa meinasi maksaa tasoitusmaalin, mutta onneksi Juge venyi maalissa loistavaan jalkatorjuntaan. Näin ottelun tuomari lopulta vihelsi helpottavasti pilliinsä, ja sinetöi paitsi Viintälekan voiton, myös Jugen kolmannen peräkkäisen nollapelin. Maali oli pysynyt koskemattomana jo 100 minuuttia.
Turnauksessa loukkaantumisen vuoksi valmentajana toiminut Jupi osasi ennalta varoittaa pelaajia siitä, että seuraava vastus, WBK, olisi kokonaan eri planeetalta kuin Sln All-Stars. WBK oli hävinnyt ensimmäisen pelinsä Topperille 3-2, mutta pelin taso oli ollut täysin eri luokkaa, kuin mihin savonlinnalaiset olivat pystyneet. Nyt viimeistään pitäisi saada viimeistely pelaamaan.
Vastustaja olikin paljon fyysisempi kuin ensimmäinen, ja aika ja tila olivat kentällä vähissä. WBK läksi pelaamaan pitkää palloa, jossa palloa lähetettiin jatkuvasti korkeina banaanipotkuina kohti Jugen vartioimaa maalia, ilmeisesti saadakseen hyödynnettyä pituusylivoimaansa Jugeen nähden. Viintälekan valmennusjohto oli kuitenkin hereillä, ja kehotti keskikenttää karvaamaan tiukemmin pallollista, jotta nämä eivät pääsisi kaaripallojaan viljelemään. Tämä tehosikin, ja vastustajan oli ruvettava tulemaan maata pitkin. Näissä tilanteissa kuitenkin ammattimaiset puolustajamme Marko ja Simo olivat hereillä Skouderin ja Peran katkoessa mainiolla ajoituksellaan pystysyötöt. Näin Viintäleka pääsikin hyvin vastahyökkäyksiin, joista heti ensimmäinen tuottikin tulosta, kun Emppu pääsi palloon vaarallisella laukaisuetäisyydellä, harhautti vastustajan puolustajan ja laukaisi pallon komeasti alanurkkaan kuin jatkaen siitä, mihin Juvalla jäi.
WBK kuitenkin pääsi tasoittamaan, kun puolustuksessa Skouderi jyrättiin törkeästi tuomarin välittämättä ja pallo saatiin näin toimitettua viimeinkin Jugen selän taakse. Välittömästi seuraavasta hyökkäyksestä WBK pääsi laukomaan ja tällä kertaa pallo kimposi Peran selästä maaliin jättäen Jugen vaille mahdollisuuksia. Yhtäkkiä peli olikin kääntynyt 2-1:een. Ennen ensimmäisen puoliajan loppua Viintäleka pääsi kuitenkin vielä kolme-kaksi ylivoimavastahyökkäykseen Jampan riistettyä pallon vastustajalta. Jamppa syötti pallon vasemmalle kohti Jarkkia, mutta näytti siltä, kuin pallo ei koskaan tavoittaisi tätä, sen verran hitaan näköisesti se läksi. Kaikki oli kuitenkin suunniteltua, ja pallo pomppasi WBK:n taklaavan pelaajan jalan yli ja Jarkin oli helppo työ latoa peli tasoihin alanurkkalaukauksella. Näin puoliajalle mentiin tasatilanteessa.
Toisella puoliajalla otteet WBK-leirissä kovenivat. Puolustajiemme röyhkeät ja hyvällä ajoituksella tehdyt katkot ja vaaralliset vastahyökkäykset kuumensivat vastustajaa, ja sekä verbaalinen että fyysinen anti pelille lisääntyivät. Valitettavasti tuomari ei pystynyt myöskään pitämään tilannetta kontrollissa, vaan antoi muutamien rappausten mennä läpi, mikä pahensi tilannetta entisestään. Markus, joka piti palloa kentän pelaajista eniten, sai myös ottaa vastaan eniten potkuja pitäessään pilkkanaan WBK:n pelaajia harhautuksillaan. WBK kuitenkin hallitsi kenttätapahtumia ja Viintäleka keskittyi vastahyökkäyksiin. Lopulta WBK:n onnistui tehdä johtomaali, ja Viintälekan oli panostettava hyökkäykseen. Tämän seurauksena muutama minuutti ennen loppua WBK lisäsi johtoaan 4-2:een, ja peli näytti ratkenneelta. Viintälekan valmennusjohto oli kuitenkin eri mieltä, ja sovittiin, että vastustajan kulmapotkun jälkeen Markus lähettäisi pitkän pallon Jarkille, joka tekisi maalin. Markus saikin pallon, ja lähetti sen pitkänä vastustajan kenttäpuoliskolle Jarkin rynnistäessä perään. Pallo meni kuitenkin maalivahdille saakka, joka ei ottanut sitä käteen, vaan yrittikin potkaista pallon samantien pois. Tiukasti loppuun saakka karvannut Jarkki kuitenkin otti kovan purkupallon haltuun pehmeällä keleksikuoletuksella, ja sijoitti pallon tyylikkäästi tyhjiin, 4-3.
Ottelun loppuhetkillä Viintäleka karvasi vimmatusti vastustajan päädyssä yrittäen saada tasoitusta aikaan, ja Markus pääsikin vaarallisesti pompottelemaan palloa WBK:n rangaistusalueella, mutta laukausta ei koskaan tullut, ja näin peli päättyi WBK:n voittoon 4-3.
Vaikka jo WBK:n otteet olivat jo kokolailla törkeitä, mikään ei valmistanut meitä siihen, mitä kohtaisimme Topperia vastaan. Jos virtahevot ovat kuunaan pelanneet jalkapalloa, niin Topperin pelitapaa voisi ehkä jollain tavalla verrata niihin. Topperilaiset rynnistivät kentällä puolisokeina pelkän kuulo- ja hajuaistin johdattamina, pyrkien rappaamaan sarvi pystyssä mitä tahansa liikkuvaa kentällä, joka haisi tai kuulosti Viintälekalta. Etenkin Markusta, joka pyrki rakentamaan Viintälekan peliä nämä hullut virtahevot yrittivät teloa kaikin keinoin. Tuomari, joka oli savonlinnalaisesta teinijoukkueesta, ei uskaltanut käyttää pilliään juuri laisinkaan, ja tämä viimeistään sai Viintälekan vaihtopenkin hermostumaan.
Pelillisiä hienouksia ei liikaa nähty, ja todelliset maalipaikat olivat joukkueilta vähissä. Jälleen kerran Viintälekan puolustuksessa Pera katkoi vastustajan hyökkäyksiä erinomaisilla ajoituksillaan. Laidempana Marko pienestä koostaan ja flunssastaan huolimatta meni röyhkeästi tilanteisiin ja sai potkittua pallot vastustajan jaloista pois. Nimenomaan pallot, eikä jalkoja, kuten Topperi teki. Toisella puolella Simo tasapainotti puolustusta pelinäkemyksellään ja rauhallisuudellaan, ja vuosien varrella huimasti ajoituksessa kehittynyt Skouderi pelasi Peran tapaan taitavasti katkoen. Ne harvat kerrat, kun pallo tuli puolustuksen ohi, Juge poimi sen varmasti. Keskikentällä Jampan johdolla myös karvattiin ahkerasti vastustajan hyökkäykseenlähtöjä. Hyökkäyspäässä Viintäleka ei saanut kuvioitaan täysin kuntoon, kun vastustaja ajoi sokeasti Markuksen päälle jatkuvasti. Ensimmäisen puoliajan paras maalipaikka siunaantui ottelussa pahoista pohjekrampeista kärsineelle Jarkille, jonka Markus vapautti yksi-yksi tilanteeseen. Jarkki harhautti puolustajan valelaukauksella, mutta valitettavasti itse laukaus suuntautui kohti maalivahtia. Re-bound-nostoyritys taas meni hitusen maalin yli. Näin puoliajalle mentiin 0-0-tilanteessa.
Puoliajalla käytiin ankaraa kalabaliikkia Viintälekan valmennusjohdon ja tuomarin kesken, kun tuomari päätti loogisesti tulla valittamaan Viintälekalle liiasta purnaamisesta. Piakkoin myös topperilaisia osallistui torikokoukseen, jonka mieleenpainuvin anti oli tuomarin kommentti tilanteesta, jossa vastustaja tuli Markuksen nilkoille jalkapohjat edellä: “Siinä ei ollut mitään!”. Joka tapauksessa jonkinlainen välirauha kai saatiin aikaan, kun topperilaisille tehtiin selväksi, että sellaista pelitapaa ei kannattanut jatkaa.
Toinen puoliaika menikin hieman rauhallisemmissa merkeissä. Edelleen valttia oli tiukka puolustuspeli. Jakson puolivälin tietämillä sitten Topperi pääsi laukaisemaan pallon rangaistusalueen rajoilta Viintälekan maaliin. Jälleen kerran Viintäleka haki tasoitusta lisäämällä hyökkäyskalustoa, ja jälleen vastustaja pääsi rankaisemaan, tällä kertaa kahdesti. Näin Viintäleka hävisi turnauksen huonoimmalla esityksellään 3-0.
Vaikka kumpikaan joukkueista ei enää taistellut turnauksen voitosta, ottelussa oli silti panosta. Kyseessä oli kuitenkin kamppailu pronssisijasta, voitolla Viintäleka nappaisi himmeimmät mitalit, muilla tuloksilla tyytyminen olisi turnauksen neljänteen sijaan. Ottelulle ei (onneksi) saatu tuomaria, kun tuomarivuorossa ollut WBK:n joukkue lähti rehdisti kotiin oman turnauksensa päätyttyä. Ottelu olikin selkeästi turnauksen rehdein, vain pari kertaa jouduttiin peli keskeyttämään minkäänlaisen rikkeen takia.
KuPin joukkueessa mainitsemisen arvoista oli sen “kokenut” maalivahti. Jo pian II Maailmansodan jälkeen oli tämä nyt jo 70 ikävuoden rajapyykin saavuttanut veräjänvartija pelannut hyvällä menestyksellä mm. VanPassa. Tämä luultavasti kaiken nähneen maalivahdin ohittaminen osoittautuikin kimurantiksi tehtäväksi.
Ottelun ensimmäisellä puoliajalla pelattiin tasapäisissä merkeissä. Joukkueet vuoroon tekivät vaarallisia hyökkäyksiä toistensa maaleille, ja Jarkki pääsi kahdesti koittamaan lähietäisyydeltä veteraanimaalivahdin näppien lujuutta. Se osoittautuikin liian hyväksi. Ottelun avausmaali nähtiin, kun ilmeisesti erilaisesta pallosta omien sanojensa mukaan harhautuksiinsa lisäpotkua saanut Markus antoi vastustajille ihmeteltävää koko rahan edestä. Markus eteni pallon kanssa pitkin rangaistusalueen reunaa ja pyöritteli ja käänteli ja kahvitti vastustajia mielensä mukaan. Lopulta muutaman harhautettuaan, parhaat jopa kaksi kertaa, pallo ajautui aivan päätyrajan päälle saakka, josta Markus viimeisellä kurotuksella käänsi pallon maalin edessä vapaana kärkkyneelle Empulle. Tämä sijoitti pallon vuorenvarmasti etukulmalla olleen maalivahdin taakse. Ennen toisen puoliajan loppua KuPin pelaajan onnistui kuitenkin laukoa komeasti pallo kaukaa suoraan Viintälekan maalin yläpesään. Näin puoliajalle jouduttiin tasatilanteessa.
Toisella puoliajalla Viintälekan puolustus näytti taas osaamistaan katkoillaan. Vaikka KuP piti palloa, suurtakaan hätää ei ollut, eikä joukkue päässyt luomaan kovinkaan vaarallisia maalipaikkoja. Viintäleka iski terävästi vastaan, muttei sekään kyennyt kauhean vaarallisiin hyökkäyksiin. Ratkaisu syntyi jälleen ottelun loppuvaiheilla, kun Jupi oli jo siirtynyt pallopojaksi KuPin maalin taakse, jotta aikaa säästyisi voittomaaliin. Viintäleka sai kulmapotkun ja Markus tyypilliseen tapaan meni sitä antamaan. Vaikka vastustajalla olikin hyvin aikaa ottaa pelaajamme miesvartiointiin, se silti jätti maalinedustan vapaaksi vaarallisimmalle pääpelaajallemme, Empulle. Markus tarjosi millintarkan kulmapotkun ja Emppu osoitti vuosien pääpeliharjoittelun tuoneen loistavaa tulosta pukkaamalla pallon vuorenvarmasti verkon perukoille. Pelin lopussa Peralle sattui vielä harvinainen arviointivirhe, josta KuP pääsi yrittämään vaarallisesti tasoitusta, mutta siinä epäonnistuen. Näin Viintälekan joukkue saattoi palata ensimmäiseltä vieraskiertueeltaan ainakin henkiset pronssimitalit kaulassaan.
Olisi kai liian tyypillistä sanoa, että kaikki olivat väsyneitä, mutta onnellisia. Kuin merkkinä historiallisen turnauksen päättymisestä, ja samalla koko jalkapallokauden päättymisestä, alkoi Kulennoisten vihreälle nurmelle tulla valkoisia raepisaroita. Ne pompahtivat iloisesti nurmen, takin tai kassin pinnasta viestien, että on kesän aika jäädä valkoisen vaipan alle odottamaan taas sitä hetkeä, kun talvinen lumi ja jää sen vapauttaa vankilastaan. Kenttä rupesi tyhjenemään vähitellen, äsken vielä taistelutantereelta kuulostanut viehättävä paikka metsän keskellä rupesikin olemaan aavemaisen hiljainen. Ikäänkuin korostuksena reilulle pelilleen, KuPin pelaaja, joka oli meidät vierasmatkallemme kutsunut, kävi lahjoittamassa joukkueensa logon. Siinä olivat sanat, jotka olivat totta eilen, ovat totta tänään ja vielä huomennakin: "Jalkapallo on Totuus. Ei ole muuta urheilua."
Nurmikentät hiljenevät taas kuukausiksi, mutta ne ovat palaava uuteen kukoistukseensa. Ja niin on palaava myös Viintäleka, tuo väkevällisen ja antaumuksellisen jalkapallon kehto. Ja jonain päivänä palaamme voittajina, sillä ei ole sellaista estettä, joka suuren sydämen löisi.
Teksti: Jarkki