Viintäleka voitti ensimmäisen kerran nelivuotisen historiansa aikana jalkapalloturnauksen, kun joukkue pieksi Puumalan jo perinteiseksi muodostuneen puulaakiturnauksen finaalissa FC Cockmastersin (tai tulkinnasta riippuen FC Predatorsin) lukemin 9-1. Tie finaaliin saakka oli joukkueelle pitkä ja mutkainen, mutta kun tosipaikka tuli, Viintäleka pelasi erinomaista jalkapalloa jättäen hyvin taistelleet puumalalaiset täysin jalkoihinsa.
Ottelu alkoi Viintälekan kannalta mahdollisimman huonolla tavalla, kun ainoastaan
minuutin pelin jälkeen puumalalaisjoukkue onnistui siirtymään 1-0-johtoon puolutuksen
ja keskikentän uinuessa pahasti. Pallo ajautui sohlauksen jälkeen Viintälekan
rangaistusalueelle, jossa Cockmastersin Sami liukui urhokkaasti ensimmäisenä palloon
ja onnistui yllättämään ohittamattomana pidetyn Jugen. Tämän jälkeen Viintäleka
joutui pienoiseen kipsiin halliten kenttätapahtumia, mutta saamatta mitään todella
vaarallista aikaan. Kertaalleen Lapinmies pääsi varman näköiseen maalintekopaikkaan
Jupin laukauksen re-boundiin, mutta vastustajan maalivahti onnistui viime hetkessä
sujauttamaan jonkun elimensä väliin, ja pelasti tilanteen.
Lopulta pallonhallinta tuotti tulosta kovin vaarattoman näköisestä paikasta, kun
Markus lähetti omalta kenttäpuoliskolta pallon kohti maalilla päineen vahdannutta
Eritchziä. Eritchzin mukapusku hämäsi maalivahtia niin pahoin, että pallo
painui suoraan maaliin aivan maalin vasempaan nurkkaan. Viintäleka pääsi
kipsistään ja oli tuota pikaa uudessa maalintekopaikassa, kun Jamppa lähetti
pallon ruuhkaan maalille, jossa pallo kimpoili Lapinmiehelle, joka viimeisteli
uransa ensimmäisen virallisen maalin. Hiukan vähempiarvoisissa turnauksissakin
puheenaiheeksi noussut tuomarityöskentely nosti päätään myös Puumalassa, kun tuomari
vihelsi 25 minuutin puoliajan päättyneeksi ajassa 23.50, hetkeä ennen kuin Markuksen
maalipotku (kyllä, maalipotku!) painui puumalalaisten verkkoon. Näin puoliajalle
mentiin Viintälekan 2-1 johtoasemassa.
Toiselle puoliajalle Viintäleka tuli uskoa täynnä ja raju prässipeli tuotti pahoja
ongelmia vastustajan pelinrakentelulle. Vain 1.35 oli puoliaikaa pelattu, kun Markus
murtautui oikealta läpi, ja keskitti pallon matalana boksin takakulmalla väijyneelle
Empulle. Emppu antoi kanuunansa laulaa, ja pommitti puoli-volleyn maalin oikeaan
alakulmaan. Vain kolme minuuttia myöhemmin Viintälekan maalitilaston kärki iski
uudestaan, jälleen Markuksen esityöstä: Muutaman pelaajan harhautettuaan Markus
pisti pystysyötön Empulle, jolla oli helppo työ viimeistellä läpiajo: 4-1.
Pöytä oli katettu Viintälekalle, ja ryöpytys alkoi, kun vastustaja yritti hyökätä
aktiivisemmin. Juge lähetti korkean maalipotkun, joka pomppi puolustajien ylitse
suoraan Markukselle, joka sohlasi pallon maalin kattoon ja lukemat 5-1:een. Sitten
Markus pisti läpisyötön Lapinmiehelle, joka heilutteli maaliverkkoja jo toistamiseen
tarkalla sijoituksella takakulmaan, 6-1. Ja tuota pikaa Eritchz osoitti suvereenia
pallonhallintaa taklaamalla pallon metristä maaliin maalivahdin pään ylitse!
FC Cockmasters oli lyöty.
Viintälekan joukkueessa oli korkeintaan yksi pelaaja, joka jännitti sitä, jatkuuko Jarkin neljän turnauksen maaliputki myös Puumalassa. Ja jatkuihan se, kun peliä oli pelattu 16.20. Markus jälleen tarjoili pomppuisen läpisyötön, ja Jarkki sijoitti ulkosyrjällä pallon ohi maalivahdin 8-1:een. Viintäleka sai vielä ottelun lopun kunniaksi kokonaan uuden maalintekijän, kun depyyttiään pelannut järkäle Ismo sai pallon oikeaan laitaan, siirsi sitä yhden kosketuksen verran eteen ja laukoi palloparan maalin vasempaan alakulmaan. Näin Viintäleka voitti finaalin komeasti 9-1.
Kokonaisuudessaan Viintälekan esitys oli alkuminuutteja lukuunottamatta kiitettävän
kurinalainen ja kompakti. Pelaajat taistelivat jokaisesta pallosta ja voittivat
pelin varsinkin fyysisellä puolella, jossa nuorekas puumalalaisjoukkue jäi lopulta
pahiten jalkoihin. Hyökkäyspeli pyöri tutusti Markuksen ympärillä, joka tarjoili
loputtomasti maukkaita paikkoja pelitovereilleen ja myös ajoittain itse maisteli
laittamiaan herkkuja. Positiivista oli myös viimeistelyn onnistuminen normaalia paremmin,
josta suurin kunnia kuulunee suurille maaleille. Viintälekan todellinen viimeistelyteho
testataan, kun maalit muuttuvat taas pienemmiksi. Puumalan turnauksen perusteella on
hankala tehdä johtopäätöksiä mahdollisista heikkouksista, koska todelliseen testiin
joukkue ei joutunut.
FC Cockmasters oli yritteliäs ja nuori joukkue, jolla on tulevaisuutta, mikäli pelaa
muutaman vuoden yhdessä ja oppii tuntemaan toisensa. Asenteessa mikä tahansa joukkue
häviää Viintälekalle, mutta muita joukkueita vastaan tämäkin on joukkueen vahvuus.
Myös pelaajien tekniset taidot ovat kohdallaan, mistä osoituksena oli ainakin katkera
rangaistuspotkukilpailu, jonka joukkue onnistui voittamaan maalilla. Useimmat vedot
sujahtelivat maalivahdille lähes mahdottomiin paikkoihin. Yksilöistä mieleen jäi
keskikentällä häärinyt pieni vaahtosammuttimen kokoinen vipeltäjä, joka tuntui olevan
kuin kotonaan isojen, rumien ja haisevien äijänköriläiden keskellä (anteeksipyyntö pojan
kotiväelle!). Tarkat syötöt löysivät perille tarkkudella, josta eräs lahtelainen
takatukkakin olisi kateellinen ja harhautukset purivat karseimpaankin karpaasiin.
Tästä kaverista kuullaan vielä!
Juge: Monet arjalaiset varmasti pettyivät, kun Juge ilmestyi pelikentälle
intiiani-sotamaalauksessaan. Kärsi samasta ongelmasta kuin 200000 muutakin
suomalaista, työttömyydestä, mutta maalille ei mahtanut mitään. Marjat poimi
varmasti. Miinuksena rangaistuspotkukilpailu, ei torjunut odotusten mukaisesti
jokaista rankkariaan. Asennetta löytyy ensihätään.
Marko (Tiusanen): Ärsyttävä pelaaja vastustajan kannalta, hoikasta varresta
huolimatta menee tilanteisiin sumeilematta, on nopea ja taitava, erinomainen
miesvartioija. Myös pääpeli on hienosti hallussa. Tärkein yksittäinen syy
vastustajan vähiin maalitilanteisiin, puolustuksen tukipilari taas kerran.
Marko (Purhonen): Viintälekan pakkikoulun tuote, joka esittää aina parasta
peliään turnauksissa. Nopeutta ei ole liikaa, mutta on luotettava katkoja.
Take no prisoners on motto.
Skouderi: Puolustuksen höyryveturi, joka ei turnauksissa kunnioita mitään eikä
ketään. Useimmiten oikea-aikainen ja hyvä pääpelissä. Pallollisenakin on kehittynyt,
mutta on silti take no prisoners-tyylin vankkumattomin äänenkannattaja.
Pera: Loistavat katkot ja ajoitukset, ei pelkää yhtään mitään. Hallitsee nykyään
myös avauspelin ja omaa näkemystä pelistä. Viintälekan perustajajäsenenä taistelee
aina viimeiseen saakka.
Simo: Erittäin tärkeä pelaaja alakerran kontrolloijana, joka pystyisi pelaamaan
myös korkeammalla taitojensa ja näkemyksensä puolesta. Paljon näkymätöntä työtä
syöttölinjojen katkaisussa ja miesvartioinnissa.
Jamppa: Keskikentän raivokas taistelija, joka on omaksunut puolustavan roolin ja
joka pelaa aina joukkueen etua ajatellen. Hallitsee kaikki jalkapallon osa-alueet
ja on siksi lähes korvaamaton työmyyrä joukkueelle.
Jarkki: Monitoimikone, joka pystyy pelaamaan millä paikalla tahansa, parhaimmillaan
kuitenkin hyökkäyssuuntaan. Viintälekan mittarein suoranainen kuntoihme, joka rikkoo,
rakentaa ja tekee maaleja.
Jupi: Loukkaantumisten vuoksi rooli on ollut henkistä johtamista, elintärkeä
pukukoppipelaajana. Myös kentällä kunnosta ja vireestä riippumatta aina selkeä vahvistus,
mutta jokaisen kosketuksen ei pakko olla maaginen! Mikäli löytää pelituntuman,
Viintälekasta tulee mahdoton voitettava.
Markus: Seura tekee kaltaisekseen; mustaksi värjätyt hiukset säväyttivät myös
pitkätukkaosastoa! Käytännössä kaikki hyökkäykset kulkevat Markuksen kautta.
Pelikokemuksensa ansiosta näkee kentän erinomaisesti, syöttää ja laukaisee tarkasti,
ja harhauttaa terävästi. Toivottavasti kestää joukkuetovereiden
ei-aina-niin-viimeisen-päälle-tarkkaa toimintaa.
Ismo: Teki maalin depyytissään, kukaan ei olisi voinut vaatia enempää. HIRVITTÄVÄN vahva,
mutta silti nopeampi kuin moni uskoisi. Pelikäsitystäkin löytyy.
Lapinmies: Pääsi loukkaantumissuman jälkeen viimein tositoimiin, ja näytti
viimeistelijän taitonsa kahdella maalillaan. Löytää hyvin maalipaikkoihin,
hyvä päällä ja myös laukaus on monesti yllättävän tarkka.
Emppu: Vahva asennepelaaja, jonka hirmuinen laukaus pelottaa nykyisin vastustajia
enemmän kuin omia. Hallitsee pääpelin ehkä parhaiten joukkueesta. Turnauksessa pystyi
myös pitämään palloa suojaten sitä hyvin, kunnon target-manin tapaan. Kaksi kertaa
kanuuna jäi maalipuihin.
Erichtz: Tuo nopeutta rajusti lisää kärkeen, loukkaantuminen ei sekään hyydyttänyt tahtia.
Hyvä viimeistelijä, erikoisosaamisalueena syöksypuskut. Tulee tekemään maaleja vielä paljon.
Teksti: Jarkki